Nyt kun hääpäivästä on kulunut yli 3 kuukautta, sitä muistelee ilolla ja haikeudella: ”Se oli täydellinen päivä!” Oikeastihan kaikki ei mennyt läheskään niin putkeen kuin luulisi. Onneksi niitä asioita ei itse pääpäivänä miettinyt. Mutta nyt jälkeenpäin, jos pitäisi tuoda esiin niitä epätäydellisyyksiä, tulee muutamakin asia tämän perfektionistin mieleen:
Pukuni tyllihelma repesi jo ennen hääkuvausta (onneksi kukaan ei huomannut!)
Kampauksesta törrötti hiuspinni koko hääkuvauksen ajan (ehkä saadaan se photoshopattua pois)
Sulhanen oli niin hermostunut lukiessaan sormusvalaa, että sanoi minua Elisaksi (jaa kuka?)
Booli loppui liian äkkiä (onneksi muut juomat ei)
Viereisen teatteritilan savukone aiheutti palohälytyksen KAKSI kertaa (noh, vieraat saivat liikuntaa ja raitista ilmaa).
Olihan niitä pikku kömmähdyksiä enemmänkin, niillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Pienet epätäydellisyydet kuuluvat asiaan, pääasia että niistä ei ota niin paljon paineita. Esimerkiksi minun ja sulhasen ensinäkeminen oli täydellinen, vaikka paikka oli ihan muu kuin mitä olin ajatellut ja pukuni repesi juuri hetki ennen sitä. It’s all about the moment: